Kreikassa

Hauskanpitoa Kreetalla. - 29.4.2002

Jostain sattumuksen sumeasta logiikasta seuraa että huomaan kuskaavani Lauralla Seutulaan Taistelevaa Virtaskaa Virtoineen. Tarkoituksena on jatkaa sieltä Kreetan saarelle. Finskin vanha MD ponkaisee taivaalle Espoon köyhälistöä Martinlaaksossa sopivasti härnäten kuin olisi tuli hännän alla. Saattoi ollakin. Tulen sammutus palavalla nesteellä kävi sileässä kelissä hyvin päinsä vaikka onkin tunnetusti turhaa touhua.Kuten myös tietty naputus joka saavuttaa kunnioitettavan intensiteetin jo ennen matkalentokorkeutta. "Ota tosta viiskymppiä ja tilaa meille" Tilaan, aina vaihdetaan keskenämme tyhjä täyteen kenenkään huomaamatta. 

Mutta matka jatkuu sano Maisteri... Pakaasini on aika pullea ja bussikuski haluaa pakata sen viimeiseksi. Siitähän seuraa etten voi valita istumapaikkaa vaan istun johonkin jos sopii. Tällä kertaa paikkani on iloisen rouvan vieressä johon juuri mahdun. Puujalkavitsini saavat rouvan ryntäät hytkymään suorastaan herkullisesti. 

Opas tulee jakamaan huoneita: "Niin, teille tietysti merenpuoleinen, vai haluatteko altaan puolelta?" Katsotaan siinä toisiamme todella syvälle silmiin ja juuri kun rouva on vastaamassa kosintaani" kyllä kulta, tietysti - päätä sinä" opas peijakas peruuttaa koko vihkiseremonian. Eipä ollut viimeinen moka häneltä tämän reissun aikana. Naputus on onneksi loppunut kun vastaanottimesta on virta poikki. Ja matka jatkuu sano Maisteri... Kämppä on talon paras - parveke altaan yläpuolella ja näkymät sekä merelle että vuorille.

Ehdin tuskin istahtaa parivuoteen reunalle kun sisään ryntää iso mies, mulkaisee pahasti ja ryntää respan suuntaan karjuen sen tulenpalavia perkeleitä.  Katson peiliin, en ole enää mikään kansikuvapoika kuten joskus, mutta en osaa päättää pitääkö tuosta reaktiosta olla ylpeä vaiko masentua lopullisesti. Hetken päästä tyyppiä tuodaan takaisin. Respa ja pari suomalaista yrittää selittää tälle Ilimajoen Jaskalle että hän voi valita vielä kahdesta vapaasta makuuhuoneesta. Eikä häntä yritetä parittaa tuon vanhan homon kanssa. "Yritä ymmärtää Jaska on ensi kertaa Ilimajoen kunnanrajan ulkopuolella." Eihän tässä mitään - en minäkään ole käynyt "Ilimajoella" - ehkä tulen jotenkin loppuelämäni toimeen ilman tuota avartavaa kokemusta.

Ajatus porukka- autosta on kuopattava. Jos ykköskuskilla pätkii ja kartanlukija lukee vain lääkemääräyksiä on  liikennöinti täysin tarpeetonta. Vuokraan auton ja lähden kierrokselle. Lentopaikoilla ei näy minkäänlaista liikettä. Paikallisen yrittäjän vastaaja vain polpottaa kreikkaa. Pyydän matkaopasta kääntämään siitä oleellisen. Sanoi ettei numero vastaa. Soitin itse ja annoin puhelimen hänelle."Ei tuosta pulinasta saa mitään selvää" !!

Myöhemmin sama pimu myönsi ettei ollut tarkoituskaan avustaa ketään noin vaarallisen lajin pariin. Illalla V työntää kakskymmppisen; "tarjoo mulle ja ota itekin niin toi ei naputa sit mulle". Se nyt ei pitkälle riittänyt - vauhtiin päästyään V tarjoaa koko salille. Silloin viimeistään piti poistua paikalta. En ole koskaan ollut suuri venäläisen koulun  koloratuurivokalismin ystävä. Tämäniltainen soolo oli kohdistettu suoraan ja ainoastaan minulle.

Tuuli on tyyntynyt ja maininki keinuttaa unettavasti kun yöllä käyn kuutamouinnilla -- kellumassa nokka kuuta kohti Välimeressä. Rytmitänkin nyt päiväni ihan uudestaan, yhdeksältä nukkumaan ja kuudelta ylös. Siestan aikaan joutaa torkkumaan. Silloin tuulikin puhaltaa kovimmin. Torstaina sää lupaa hyvää, 3-7 m lännestä ja kääntyy pohjoiseen iltapäivällä. V lupaa olla lentokunnossa ja yrittää parhaansa, mutta saakin yöllä pahat vieroitusoireet. Sähköiskuja ja harhanäkyjä kuulemma. Tunnistaa kai kuntonsa lentoon sopimattomaksi muttei myönnä sitä, vaan viivyttää lähtöä erilaisin verukkein niin että tuuli ehtii kääntyä.Levittää siiven sitten pahaan paikkaan sivutuuleen kahdentoista aikaan.

Palataan hotellille ja  vahingossa käännyn pikkuteille V;n seuratessa riisivadilla. Olen senverran pottuuntunut että annaan vähän hanaa ja V jää 40 kmn matkalla vartin verran. Ehdinpä käydä kaljalla yksin. Kämpällä on lappu jossa selvällä suomella sanotaan että huone on oltava tyhjä kello kymmenen. Sehän passaa. Lähden seitsemältä kun respa aukee jotta voin heittää avaimen ja saada passini. Olen kymmenen maissa 160 km päässä Lassithin laskeutumispaikalla. Vaaleanpunainen liidin on maalattu seinään luonnolliseen kokoon.

Lähtöpaikkaa en löydä, eikä ole tarpeenkaan.Kelistä kehittyy raju. Joka päivä torni jyrisee ja salamoi. Paitsi jos tuuli vie pilvet merelle. Paikalliset  kertovatkin että täällä lennetään vain talvella. Lassithin laakso on näky sinänsä - tuulimyllyjä väitetään olevan 10 000. Olkoon.

Naton Harrierit(?) kiertävät tornia ja leijuvat melkein paikallaan. Itään, Mochlosin kylään pohjoisrannikolle 130 km. Näyttää hyvältä.Löydän pikku motellin, emäntä esittelee siistin huoneen ja isäntä kaatelee rakia kun koko kylän vaarit käy ihmettelemässä kevään ensimmäistä aitoa turistia. Sen silmien väristä ne saa ensi tiedon tulevan kauden tuloksesta. Nukkumaan seitsemältä - siis illalla.

Aamuyöllä herään tuulen vinkunaan. Kaikkien aikojen serpentiinit ja välillä haiveitä niin että vauhtisokeus on on tehdä tepposet. Sitiassa erehdyn tilaamaan venäjäksi. Paikalle haetaan venäjänkielinen tarjoilja josta selviän murahtelemalla, mutta ei sillä hyvä. Jälkiruokaan päästyä  sisään marssii kaksi byylevaa jotka haluaa istua juuri minun seuraani. Enhän voi mitenkään kieltäytyä ja nousen tarjoamaan tuoleja.

Huijaukseni paljastuu heti, onneksi toinen rouvista puhuu jotain suomensukuista auttavasti ja selvitän tilanteen. Pietarin läheltä, töissä täällä.Koti-ikävä ja raki toimii yhdistävänä linkkinä ja on ihan haikeata jatkaa matkaa. Vai´n tienoilla on saksalaisten merkkaamia paikkoja.Tuuli lennättää hiekkaa ja palmut huojuu tuulessa. Niitä on alettu istuttaa tänne tuhansia vuosia sitten.

Vaihteeksi Minon raunioita.  Majatalo edellisten kopio, samoin isäntäpariskunta. Hinta halpa, ei rakitarjoilua. Sehän passaa. Ierapetran suuntaan etelärannikolle. Tämä on Kreikan Kauhava -puukkojen kaupunki. Tutkin vanhaa masuunia, se on niin pieni etteisen tuotanto suurempiin esineisiin riittäisikään.  Puukot on hyviä- hienoimpia mitä olen nähnyt, niitä myydään kaikkialla täällä.Hinta - laatusuhde on sellainen että ne luultavasti tehdäänkin  Tornion rosterista Thaimaassa...

Tuuli tulee vuorten yli ja tekee valtavan roottorin tänne etelään.Termiikin avustamana merituuli piiskaa veden vaahdoksi ja välilläon tunteja melkein tyyntä.

 http://home.zonnet.nl/fresco.crete/images/gortys-300.jpg 

Pyhän Titon luostarikirkon valtava kupoli on vielä pystyssä vaikka toinen päätyseinä puuttuukin. Onko sitä koskaan ollutkaan - en saa selvää saksalaisten matkaoppaan puheista."Matala" on kiinnostava paikannimeksi - sinne siis. Vuoret onkin pienempiä ja  pyöreämmän oloisia. Ajelen oliivi-, greippi-,appelsiini-, sitruuna ja mitäs kaikkea niitä nyt onkaan -puiden reunustamia kujia pitkin huipuille saakka.

Ihan lentopaikkoja -korppikotka leijuu  lähellä. Siitä kun lähtisi liitoon niin olisipa sillekin hyvin säilynyttä syötävää. Illalla suttuisen oloinen emäntä esittelee siistin huoneen. Eipä rämise rokki eikä rekat. Eikä hurise ilmastointi.  

http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ3Ns3Ako7BB81MHbAqu2He3MDpcm3kw...

http://www.matala-apartments.com/images/red_sand_crete.jpg 

Eteenpäin ... Suunta luoteeseen, vuorten välistä Rethimnoon. Reppuselkä britti liftaa kyytiin ja kertoo tykkäävänsä vauhdista. Kiihdyttelen varoen  jotta saan tuntuman sileään asfalttiin jossa luisto alkaa ilman varoitusta äkäisesti, toisin kuin kotimaisella karkealla pinnalla. Opin pian heittämään neulansilmät sladissa, mutta kun tyyppi eiosoita minkäänlaisia hermoilun oireita vaan näyttää nauttivan täysillä, pitää lopettaa. Saan kuitenkin luvan ajaa iisisti.

Matka"oppaan" känny ei ota vastaan sms-viestejä ja ajan hotelliin Plataniaan, Haniasta 18 km länteen katsomaan onko minulle huonetta.Sama huone- avain hyllyssä - koko lähtökäsky oli pelkkä sekaannus. Saksalaismies on vallannut yhden makuuhuoneen ja keittiön. Taisteleva Virtaska on menyt Virran mukana.  Muistona vain tekstiviesti kännyyni: Vastaus V;n raha- anomukseen Suomesta. Ainakin reittaus on miehellä korkealla, kateeksi käy.

Aaamulla sakemanni valittaa minusta respassa; olinpannut sen siivoamaan oksennuksensa keittiön lattialta ja tumpit liedeltä jotta pääsin kahvinkeittoon. Varsinainen mammanpoika -- sekin. Se lähti. Minä jäin. Mutta matka jatkuu sano Maisteri...  Kamera kaulaan ja leikkimään turistia. Vanhassa Haniassa onkin nähtävää päiväksi tai useammaksikin; linnoja, kirkkoja, museoita, ikoneita. Satamassa on paras olla aamulla kun kuhina ei ole vielä alkanut.

Parkkeeraan parhaalle paikalle Merimuseon viereen. Yritän napata edes yhden kuvan "jota ei kirjoissa näe" mutta ei ole tuuria - tai olen liian hidas. Merimuseossa on päivällä viileää ja koko tunnetun merisodankäynnin historia Salamiista nykypäivään ja vähän huomiseenkin. Pistä Googleen haku: ELLI NAVY WAR. Sama kielivalinnalla auf Deutsch, niin saat vielä tekniset    yksityiskohdat turbiinista torpedoon - und Kessel.

Ukkojen kompurointi kapakista herättää useimpina öinä juuri  sopivaan aikaan kun rantabaarin valot on sammutettu jottavoin livahtaa rantaan kenenkään huomaamatta. Ihan turha tuokin varovaisuus täällä, mitään rantavalvontaa ei ole päivisinkään. Jos sanot lähteväsi uimalla Ateenaan yöllä, toivotetaan kyllä hyvää matkaa mutta kukaan ei tule rannalle vilkuttamaan.

Luoteistuulen tyynnyttyä 40 knots´in lukemista naapurihotellin rantaan ilmestyi kepin nokkaan punainen t-paita. Siinä se sitten roikkui velttona loppuviikon. Hyvä laskupaikka.Soudan tukikohdan pohjoispuolella on aitoa kreetalaista menoa.Pikkuteillä eksyy helposti, kartat on viitteellisiä piirroksiaja alkuasukkaat inhoaa järjestysvaltaa siinämäärin että viitat ja liikennemerkit käännetään ja tuhotaan. Tavernan korvaa pieni  pöytä ja muutama tuoli puodin edessä kujalla. Siinä ukot tupakoija turisee. Kun ukoille selviää että kyselijä tulee Suomesta, ilmestyy rakilasit pöytään ja ilmeet kirkastuu. Arvelen etteivät saksalaiset ole täällä erityisen suuressa suosiossa. Vapaudelle!

Käyn vielä Soudan pohjoisrannikolla; Katholiko ja muinaisen luostarin rauniot brittiryhmän hännillä.  Tuuli kääntyy länteen lähtöpäivän aamuna, olisi mitä parhain lentokeli Falasarnassa. Päivällä tuuli voimistuu. F1 - aika-ajojen aikaan hakeudun lentohiekalta suojaan ja syömään.TVn ääreen sisätiloihin. Näin on hyvä aloittaa varovasti  paluu "sivistyksen" pariin.

Uusi ryhmä Suomesta tulee ja kyselen kotomaan kuulumisia. "Ei ihmeempiä - se Kekkosen inkarnaatio siellä on pressana - vaihtanut sukupuolta muttakyllä sen tuntee tyylistä". 

Yleisvaikutelma Kreetasta on kotoisen junttilan oloinen muutamin poikkeuksin: Liikenne on sopuisampaa, kaaharit,mopot, traktorit präkärryineen, alfat, lamborghinit, ferrarit, maseratit ja turistit yhtenä kaaoksena mutta se sujuu sittenkin. Yhtään kolaria en nähnyt yli 2500 km matkalla.Suurimmat ylinopeudet "moottoritiellä" - rajoitus 90 - paljon  nyli 200, keskinopeuskin 120 - 130. Kaarteet luiston rajalla. Kolmenkympin alueella kaksipyöräiset sujahtaa ohi toistasataa.Vain suomalaiset tönivät toisiaan kapeilla jalkakäytävillä vaikka niillä seisoo myös tukevat puiset valopylväät.

Alkuasukkaat ovat tavattoman avuliaita ja ystävällisiä.Jokaisella on vartti aikaa vastata englanninkieliseen kysymykseen kreikaksi. Ota siitä sitten vaan selko. Liitimiä sinne on turha raahata. Niiden aika on talvella,tammi - maaliskuussa joka on sateisinta aikaa eikä matko jasaarelle edes järjestetä. Toki sinne pääsee; Ateenasta on säännöllinen laivayhteys. Paikallinen extreme -yrittäjä ehtinee silloin oppaaksikin kun varsinainen bisnes ei pyöri.

Rannat putoavat yleensä mereen jyrkkänä rinteenä ja jokainen pieni tasanne oliivi- tai muita vastaavia 2-5 metriä korkeita  puita/pensaita täynnä. Sinne sekaan voi tietysti laskeutua,tuollaisen oliivipuun hinta vaan voi olla melkoinen jos senjoutuu ostamaan. Sitä kun on kymmeniä vuosia kasteltu ja  kasvateltu. Alailmakehä on myös täynnä lankoja ja johtoja,vesijohdotkin on paikoin ripustettu kasvaviin puihin.Hania/Souda on lisäksi aivan väärä paikka ja matkat pitkiä.

 http://www.aerenlund.dk/kreta/akrotiri.asp 

Muutenkin liukas päällyste märkänä pidentää jarrutusmatkan jo 10 % rinteessä moninkertaiseksi, eikä liikenne mitään hupia ole muutenkaan.Siltatyömaan katkaistua tien oli liikenne ohjattu kylmästi kahlaamon kautta. Maasturikuski koetti suorastaan estää sinne ajon.Katsoin kartasta kiertotien; 170 km ! Kiertäminen jäi ja saku väisti kun ajoin kohti.Sitikka liiteli pohjallaan joen yli pinnalla siitä missä maasturi oli kaatua kivikkoon . Ihan kelpo uusi pikitie voi muuttua sorasyheröksi jota riittää kymmeniä kilometrejä. Ja sitten taas leveä päällyste jota hallitsee lammaslauma.

Paimenet ohjaavat liikennettä jeesussauvallaan. Eikä takuulla tee yhtään mieli protestoida.Ruoka on edullista, leipä erinomaista - samoin punasipuli. Moussakka - eräänlainen kukko - tuodaan pienessä padassa, se onkin ainoa annos jonka saa pöytään  saakka  lämpimänä. Pippureiden käyttö sopii suomalaiseen makuun. Vaikka kuinka etsit Mex -maininnan listasta "dragon kiss, please" ei se muuta mitään. Mausteet ovat ja pysyvät tuntemattomina.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hanavettä voi juoda, eikä kellään ollut ruuasta johtuvia vaivoja.  Ouzo on aniksenmakuinen vahva drinkki johon lisätään vain jäät. Raki on paikallinen ponu jonka väri ja maku vaihtelee. Se juodaan raakana venäläiseen tapaan mutta aivan pienenpienestä lasista. Paikallinen lager on erinomaista. Tunnettuja oluita on toki saatavana, mutta mielestäni niiden rahtaaminen sinne -tai yleensä minnekään - on Hölmökylän (Bemböle) hommaa.Paras ruokajuoma lienee paikallinen viinitilan tuote. Itsepidin "talon" kuivasta valkoisesta jota saa lasillisenkin.

Saksalaiset kartat toimii täällä. Muilta osin tämä tarina on täysin sepitteellinen ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuden kanssa ovat puhdasta sattumaa. Yhteydet elossa oleviin henkilöihin ja heidän tekemisiinsä tai tekemättömyyksiinsä ovat mahdollisen lukijan oman mielikuvituksen tuotetta ja hän on itse niistä täysin vastuussa.